Tää päivä on ollu yhtä tuskaa. Heräsin aamulla kuuden aikaan tekeen äikän muistikirjaa, sit lähin kouluun puol yheksältä. Enkun tunti tuntu kestävän moooooonta tuntia ja muutenki koulupäivä oli tylsä. En saa kasvisruokaa koulussa, joten söin sitte kaks ruisleipää, jossa oli kurkkua päällä. Laukku paino lähemmäs kymmentä kiloa ja niskat on ihan jumissa kun on joutunut kantaan sitä koko päivän.

Nyt sitten oon kotona, tekis mieli syödä jotain, mutta ääni päänsisällä sanoo ettei voi. Mun kämpässä on remontti ihan kesken, joten en voi tehä viel mitään oikeeta ruokaa. Jääkaapista löytyy Pepsi Maxia, leipätarvikkeet, riisifrutteja ja riisipiirakoita, mutta aina kun kävelen sinne, avaan sen ja suljen ottamatta mitään. Koko viikko mennyt suunnilleen näin. Oon vaan juonut. Kokoajan väsyttää ja paleltaa, vaikka täällä on lämmintä. Kolunjälkeen oon vaan maannut sängyllä ja miettinyt kaikenlaista, mm. koulua, ruokaa, koti-ikävää, ruokaa, siskon kanssa poikki menneitä välejä... Pitäis tehä läksyjä, mutta en vaan jaksa, pitäis lähteä lenkille, mutta energia ei vaan riitä. Mikään ei huvita. Taidan alkaa nukkumaan ja jos pystyn nukun aamuun asti, vaikka niin ei sais tehdä. Sillon kun väsyttää pitäis lähteä pihalle ja yrittää virkistyä, mutta en saa aikaseks mitään. Oon vaan sietämättömän laiska. 

Mulla on ikävä äitiä, kun en asu enää heidän kanssaan kotona. Mulla on ikävä poikaystävää, jonka kanssa tänään tuli 5kk täyteen. Oon mielettömän eläinrakas ja mulla on ikävä mun koiraa, jota en voi pariin viikkoon ottaa tänne mukaan remontin takia. Mulla on ikävä mun parasta ystävää, joka on laitoksessa (tai osastolla, en tiä kummassa tällä hetkellä) parin sadan kilometrin päässä.

Toisinaan mulla on myös ikävä sitä aikaa kun olin laihempi, sillon oli mukavaa mennä ostoksille Tampereelle ja vaatteet näytti suht hyvältä päällä. Mutta en halua enää niin syvälle siihen kierteeseen mitä silloin olin. Kaikki se vähä ruoka mikä meni suusta alas tuli kymmenessä minuutissa myös ylös.

Odotan joulua innolla! Lomaa, ruokia ja lahjoja. Ootan että pääsen jouluostoksille ja leipomaan! Tekemään piparkakkutalon ja koristelemaan. Saa tehdä kunnon joulusiivon ja sisustaa kodin, vaihtaa verhot, pöytäliinat ja pistää koristeita! Mun vanhemmat asuu maalla ja meillä on tapana ollut tuoda kuusi sisälle, tulee mieleen ajat ennen koulua kun uskoin joulupukkiin ja sitä odotettiin koko aatto että se toi lahjoja. Ah, joulusauna ja kaikkee! oispa se jo! Eikä lomakaan pahaa tekis, tän väsymyksen kanssa. Voisin hakea varastosta kutimet ja neuloa äitille sukat jouluks, jos siis saan aikaseks kävellä pihan poikki ja etsiä lankoja ton sekasorron keskeltä joka tuli muutossa.

Mulla on kauheet omatunnontuskat kun en ole tässä jaksossa kertaakaan tehnyt läksyjä, välillä oon lukenut sanakokeisiin ja koeviikko on kahden viikon päästä, enkä haluais reputtaa sitä! No on tässä vielä aikaa. Eilen mulle soitettiin ja tarjottiin töitä, jos tulee kotipaikkakunnalle tuuraajan tai vakituista paikkaa viikonloppuina, olin ihan innoissaan, koska lisätienisti ei tekis yhtään pahaa! Kirjotimpa taas kauheen romaanin, mut tekee kyllä hyvää kirjottaa jonnekin, vaikkei tätä muut lukisikaan :) Nyt koitan piristyä ja saada jotain aikaseks ja jos ei onnistu niin sitten meen nukkumaan. Heippa! :)